Viime päivinä on eri medioissa keskusteltu vanhusten hoivakodeista ja henkilöstömitoituksista. Se pisti miettimään riittävän perushoidon lisäksi vanhusten oikeutta päästä ulkoilemaan ja hoivakotien pihaympäristöjä.

Luonnolla ja viherympäristöllä on tutkimustenkin mukaa vaikutuksia ikääntyvien terveyteen.  Luonnon hyvinvointivaikutukset korostuvat erityisesti muistisairaiden ja masentuneiden ikäihmisten keskuudessa.  Molemmissa ryhmissä on todettu, että ihmisten mieliala ja kognitiiviset kyvyt paranevat, kun he pääsevät ulos.  Palveluyksiköissä asuvat ikäihmiset kokevat itsensä sitä terveemmiksi, mitä enemmän heille on tarjolla omatoimista tai järjestettyä ulkoilua.  Alimitoitettu henkilöstö ei veny tarjoamaan riittävää ulkoilu, vaikka on ilmiselvää, että hyvää ja laadukasta ikäihmisten hoitoa ei ole sellainen hoito, jossa ei ole mahdollisuutta päästä ulos ja nauttia elvyttävästä viherympäristöstä. Kun henkilöstömäärät saadaan mitoitettua oikein, voidaan käyttää aikaa myös asukkaiden ulkoiluttamiseen ja omatoimiseen ulkoiluun.

Tässä yhteydessä haluaisin tuoda esille myös hoivakotien piha-alueet.  Viime vuosien hoivakotirakennusten kustannustehokas rakentaminen on jättänyt usean kohteen pihasuunnittelun ihan hunnigolle.  Räikeimmissä tapauksissa asukkaille on aidattu pieni laatoitettu piha-alue, jossa on kukkaruukut luomassa ”viihtyisää” piha-aluetta.  Ikkunoista ei näe kasvillisuutta – surkeimmassa tilanteessa kivilohkareilla maisemoidun penkan.  Piha-alueiden suunnitteluun ei käytetä maisemasuunnittelun ammattilaisia eikä pihan rakentamiseen budjetoida rahaa.  Onko syyllisenä tilaaja vai rakentaja?

Suurin osa hoivakotien asukkaista on lähtöisin omakotitalosta, jossa he ovat hoitaneet ja huolehtineet pihasta ja puutarhastaan vuosikausia ja monelle se on ollut eläkevuosina yksi harrastusmuoto ja jopa ylpeyden aihe.  Vaikka hoivakotiin tullaankin usein vaiheessa, jolloin ikäihminen on jo melkein vuodepotilas, niin silti pihasuunnittelussa voidaan huomioida esim. näkymät ikkunoista ja vaikkapa vuoteiden siirto pihamaalle kauniina kesäpäivänä.  Pyörätuolien ja rollaattorein kanssa kulkeville vanhuksille pihalle voidaan järjestää monenlaista pientä puuhaa ja tuoda erilaisia väri- ja tuoksumuistoja vaikkapa lapsuudesta kasvien kautta.  Hyvin suunnitellulla piha-alueella on turvallista liikkua ja se tarjoaa ikäihmisille myös pieniä haasteita ja toimintaa esim. liikuntavälineiden ja pienten puutarhatöiden avulla.